sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mä downshiftaan slowlaiffii..

Anteeksi nyt tekstiin oikeastaan paljon mitenkään liittymätön otsikko, mutta tässä tulee nyt yksi (suuri) syy blogin hiljaiseloon.



Mun jalkapöydässä on ollut rasitusmurtuma, jonka vuoksi oon ollut ns. out of games jo n. neljä kuukautta. Neljä kuukautta! Noin kirjoitettuna se kuulostaa vielä pahemmalta. En todella, todella osaa sanoa miksi se on vaivannut noin kauan.

Huomasin tammikuun alkupuolella, että oikeaan jalkaan sattuu monesti liikkuessa. Aluksi en noteerannut kipua, ajattelin että se on jotain lihasjumeja (jalkapohjassa, öö joo) ja liikuin ihan normaalisti, mutta kun kipu alkoi tuntua myös ihan vain kävellessä ja urheilusuorituksen jälkeen leposärkynä, niin ajattelin varata lääkäriajan. Kipua oli siis ollut n. muutaman viikon. Menin lääkäriin, ja jalassa ei näkynyt mitään murtuman merkkejä; ei turvotusta, mustelmia, ainoastaan kipu tunnusteltaessa. Lääkäri ei määrännyt edes kuviin, vaan käski levätä pari viikkoa ja tulla uudelleen, jos jalka vielä oireilisi. Aloin kuitenkin epäillä, että kyseessä on joku muukin kuin lihasperäinen kipu, ja varasin uuden lääkäriajan jo noin viikon päähän edellisestä. Sain sitten lähetteen röntgenkuvaan, josta selvisi, että murtunuthan se oli. Viidennessä, eli jalkapöydän uloimmassa luussa oli rasitusmurtuma. Siitä alkoikin sitten totaalinen lepi. Jalkaa ei kipsattu, vaan sain ohjeeksi käyttää liimasidettä ja tukevapohjaisia kenkiä. En kuitenkaan saanut mukaan keppejä (vielä tällä kertaa), mikä näin jälkeenpäin tuntuu todella hölmöltä. Lepuutin jalkaa niin huolella kuin autoton opiskelija nyt voi: pyöräilin joka paikkaan, ja kävelyistä hoidin vain pakollisimmat: pääosin koulussa ja ruokakaupassa.

No, kuukauden päästä menin kontrolliröntgeniin, ja mulla oli huono fiilis kun jalka kipuili edelleen. Tulos oli, että levosta huolimatta murtumarako oli kasvanut, ja tällä kertaa sain mukaan kepit sekä määräyksen kävellä niillä pari viikkoa.



Viime kuun lopussa kävin sitten ct-kuvassa keskussairaalassa, ja huomenna pitäisi mennä juttelemaan kirurgin kanssa tuloksista. Hitsit että mua jännittää. En tiedä miten tää nyt tästä jatkuu jos jalka ei oo kunnossa kun kesätyöt ja kaikki painais päälle. :( Leikkaukseen en toisaalta missään nimessä haluais, kun se toipuminen on aina niin pitkä prosessi, mutta toisaalta, en kyl kestä enää hetkeäkään tätäkään tilannetta; pää alkaa kohta natista liitoksistaan.

Lääkäri antoi mulle "luvan" sen parin viikon keppikävelyn jälkeen palata "arkiliikuntaan", (eli paria sataa metriä pidemmät matkat voi pyöräilyn sijaan taas kävellä, wooooo), mutta lempparini pallopelit, juoksulenkit tai vapaat painot salilla on edelleen no no no. (Sanoin kyllä, että noi edellämainitut oli ennen tätä keissiä mun arkiliikuntaa..) Mua hirvittää, miten alas kunto on tänä aikana vajonnut, mut ehkä tästä ei suunta VOI enää olla kuin ylöspäin!

Summa summarum, mikähän tässä oli pointti? Ehkä tää oli vain jotain pääntyhjennysvuodatusta. Tai ehkä tarinan opetus oli, että menkää vammoinenne ajoissa lääkäriin, epämääräistä uutta kipua ei kannata ignorata n. paria viikkoa. Mutta sitä tämä tarina ei opettanut, että kärsivällinen lepo palkittaisiin. Joskus vaiva vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu... Eli ehkä tarinan opetus oli sittenkin, että joskus elämä vaan on epäreilua, kohtuutonta ja potkii päähän? En tiedä.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Protskupannaria

Tulin käymään täällä blogin puolella kun etsin kauan sitten kadottamaani hyvää protskupannarin ohjetta, ja mietin, että olen sen tänne joskus tallentanut - en ollut. Mutta sen sijaan olin saanut kaksi seuraajaa, (iiik <3) ja sen kunniaksi päätin herätellä tän blogin taas henkiin. Kirjoittelu on itselleni niin mukava itseilmaisun muoto, että miksihän sen aina välillä unohtaa?

Noh, intohimoisen googlettelun jälkeen löysin kuin löysinkin saman ohjeen, joka pienen modifioinnin jälkeen näyttää tältä, olkaapas hyvät:

250 g maitorahkaa
4 kananmunaa
2 dl proteiinijauhetta
2 dl maitoa
(0,5 dl gluteenitonta jauhoa)
(0,5 tl leivinjauhetta)
(makeutusta oman maun mukaan)

Sekoita aineet keskenään ja kippaa uunipellille. Laita pelti uuniin, ja paista 200°C/ noin 20 min. (Tai niin kauan, että pannari saa vähän tummempaa väriä pintaan.) Suluissa olevat aineet voi jättää halutessaan pois. Päälle voi laittaa oman maun mukaan marjoja, hedelmiä, hunajaa tai mitä nyt ikinä mieleen juolahtaa. Mulla oli kuningatarsose-pilttiä, jonka seassa oli mustikoita ja mustaherukoita. 

Laskin myös kalorit, ja koko komeuteen tuli kunnioitettavat 929 kcal. Mutta jos herkun jakaa vaikkapa yhdeksään osaan, kaloreita tulee vain noin sata. Ja mistään turhasta hötöstähän se energia ei tässä kuitenkaan tule! 

Smaklig måltid! ;)


tiistai 7. toukokuuta 2013

Tästä viikosta ja vähän edellisestäkin

Hiljaista on ollut täällä. Viime viikko meni isoon tenttiin päntätessä suurin piirtein 24/7. Vappukin tuli ja meni niin, etten tiennyt paljon mitään. Tiistaina yritin mennä salille, mutta sehän oli vapun aaton takia suljettu jo aiemmin (hyvä minä!) No, tulipa pikku pyörälenkki, ja samalla käytyä ruokakaupassa, ettei sentään nälissään tarvinnut vappua olla. Kuten mainittua, vappu meni tenttiin päntätessä. Keskiviikkoiltana kävin lenkillä ja katselin miten porukka velloi yövalaistussa kirkkopuistossa.

Torstaina salireissulla oli kuin olikin enemmän onnea mukana, ja pääsin vetämään treenin, joka näytti tältä:

Prässi 3x8 *60 kg
Smith-kyykky 3x8 *50 kg
Punnerrus 3x8 + 1x12
Pakarapotku taljassa 3x8 *12kg
Soutu alataljassa 3x8 * 22,5 kg
Vipunostot kulmassa & sivulle 3x8 *3 kg

Siinä siis tiivistetysti viime viikon kuulumiset. Perjantaina tentin jälkeen lähdin reissuun, käymään pohjoisessa kaverien luona sekä kotona. Viikonlopun ruokailut olivat hiukan arkea vapaamielisempiä, ja tarkoituksella annoin vähän siimaa itselleni. Homma pysyi kohtuullisuuden rajoissa kuitenkin, ja viikonlopun herkkutilille ei lopen kertynyt kuin muutama pala tummaa suklaata, sekä palanen tuoretta Brita-torttua hedelmien ja kermavaahdon kanssa. Kovin suureksi syntiseksi en siis tuntenut itseäni, ja sitä paitsi viikonlopun ohjelmaan kuului sekä lauantaina että sunnuntaina pitkä, yli tunnin mittainen kävely-hölkkäily -lenkki. (Oulussa sain innostettua ystäväni lenkkiseuraksi, ja kotipuolessa äipän ja iskän. :D) Kotipuolessa onkin ihan kiva olla lenkkiseuraa, sillä metsäpolulla näimme karhun(?) jälkiä. Yksin olisi voinut tulla vähän ontto fiilis. 

Joku toinenkin oli käynyt samalla lenkkipolulla..

Kävin maanantai-iltana kotopuolessa vielä salilla, ja innostuin treenaamaan aika jalkapainotteisesti. Uskalsin myös ladata vähän enemmän rautaa tankoihin, sillä salilla on kunnon turvaraudat esim. prässissä, sekä kyykkyhäkki, joten pitkästä aikaa uskalsin kyykätä myös vapailla painoilla. Sitä ihmettelen, miten tällaiset turvallisuutta edistävät tekijät puuttuvat monilta hilavitkutin-saleilta kokonaan. Kotipaikkakuntani sali ei ole mikään esteettisyyden multihuipentuma, mutta äärimmäisen toimiva. ;)

Treeni kulki seuraavasti:

Mave 2x8 *30 kg, 1x5 *40 kg
T-punnerrus 3x8
Kyykky 1x8 *30 kg, 2x8 *40 kg
Kulmasoutu 3x8 *12,5 kg
Prässi 1x8 *70 kg, 2x8 *90 kg, 1x8 *100 kg
Ylätalja 1x8 *25 kg, 2x8 *20 kg
Vatsarutistukset 3x15

Voin kertoa, että paluumatkalla kotiin 8 km:n pyöräily tuntui yhdeltä ylämäeltä ja vastatuulelta. ;) Vieläkin jalat on sen oloiset, että treeni on mennyt perille. Huomasin kyllä taas kotisalilla käydessä, että treenipainoja näemmä uskaltaa nostaa, varsinkin jaloille. Ja pitää taas alkaa tehdä pelkän smithin sijasta kyykkyä myös vapailla. 

Ps. Paino päivittyy huomenaamulla, sillä kotona ei ollut digitaalista vaakaa. Vain yksi iänikuisen vanha manuaalivaaka, joka näyttää painon jotain vähän sinnepäin. Mutta nyt näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :) 

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Hitaasti, mutta...hitaasti

Paino oli tippunut viikossa vain 200 g. No, toisaalta tulos oli odotettava, sillä viikonlopun ohjelmaan kuului lauantaipäivänä reissu, joka tarkoitti lyhyesti sanottuna istumista, syömistä ja vielä vähän lisää istumista. Sunnuntaina oli huono fiilis, itsesäälissä rypemistä ja lohturuokaa. (No, ei onneksi mitään sen "pahempaa" kuin pitaleipiä kanatäytteellä.) Tosin innostuin sitten syömään vielä muutaman pitaleivän ilman täytettäkin kaupanpäällisiksi, ja nyt turvottaa. :D

Mutta tänään nostan taas hännän pystyyn ja käyn salilla, sekä ostamassa keittiövaakaan pariston. Sen jälkeen kaikki ruoka menee vaa'an kautta. Niin.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Se tunne kun..

Se tunne kun saat itsesi pyöräilemään salille tihkusateesta ja orastavasta perjantaiväsystä huolimatta.
Se tunne kun väännät sarjan loppuun.
Se tunne kun pääset hikisen treenin jälkeen suihkuun ja saunaan.
Se tunne kun saat treenin jälkeen RUOKAA.

Tänään on siis ollut selvästi hyvä päivä. ;)
Treeni kulki kutakuinkin näin:

Takareiden koukistus laitteessa 1x8 *39 kg, 1x8 *32 kg
T-punnerrus 2x8
Askelkyykky käsipainoilla 1x8 *14 kg, 1x8 *18 kg
Kulmasoutu 2x8 *12,5 kg
Pystypunnerrus 1x8 *8 kg, 1x8 *6 kg
Vipunostot sivuille 1x8 *4kg, 1x8 *3 kg
Takaolkapääsoutu 3x10 *9kg

+ Pyörällä vähän "rasvanpolttoa" loppuun. ;)

Niin kuin näkyy, painojen kanssa on vielä vähän hakemista. Välillä tuli ensimmäisellä yrittämällä vähän liikaa painoa, ja välillä taas hiukka liian vähän..

torstai 25. huhtikuuta 2013

Eilinen treeni

Käytiin opiskelukavereiden kanssa potkimassa eilen pari tuntia fudista luennon jälkeen. Kyllä tuntui hyvältä pitkän talven jälkeen ottaa vähän tuntumaa tähänkin palloon. Sen jälkeen salille, suihkuun ja saunaan (ja syömään ;)). Aai, tämä on sellaista arkea josta nautin!

Eilinen salitreeni kulki siis tälviisiin:
Smith-kyykky 1x12, 1x10, 1x 8 *50 kg
Punnerrus + polvi rintaan (joka sarjassa max.) 1x12, 1x7, 1x5
Yhden jalan mave 2x5 *2x6 kg
Alataljasoutu 3x12 *22,5 kg
Olkapääcombo (vipunostot kulmassa, sivulle & eteen ns. supersarjana) 3x12 *2 kg
Vatsat (jalannostot siinä dippihäkkyrässä :D 3x12, perusrutistukset 3x15)

Voivoi, tuo yhden jalan maastaveto on kyllä aivan kamala liike mulle. Tasapaino ei tahdo pysyä millään ja heilun ja huojun ja horjahtelen. Se olisi kyllä tehokas takareiskojen tappo, mutta täytynee silti harkita jotain muuta, kun en pidempiä sarjoja yksinkertaisesti pysy pystyssä..

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Keho ei ole kone

Huomasin eilen, että keho ei toimi aina kuin kone. Välillä sitä on pysähdyttävä kuuntelemaan ja sen on annettava levähtää. Sunnuntai-iltana mulla alkoi ällöttävä olo, joka jatkui koko maanantaipäivän. Mahaa turvotti ja se piti kamalaa meteliä. Maanantaiaamuna väsytti niin kamalasti, mutta silti pakkasin laukun, ja ajattelin alkaa hiissautua kohti salia, mutta sitten iskikin oksettava olo. No, kumpanakaan päivänä ei purjo lentänyt, eikä muutakaan traagista sattunut, mutta olo oli vaan niin kertakaikkisen kehno, että nuhjusin kotona, siivosin sängynaluslaatikoita ja nukuin pitkät päiväunet. (Olen muuttamassa pois tästä kämpästä, mutta vasta eilen siivoillessa avasin yhden laatikon ensimmäistä kertaa entisen muuton jäljiltä. Voin kertoa, että siitä laatikosta lähtee aika paljon kiertoon.. ;))

Kait joku mahatautivirus voi mennä tuolla tavalla lievänäkin ohi? Ei siinä, mieluummin tuolla tavalla kuin pönttöä kaulaillen. Oli itse asiassa toinenkin asia, joka kirvoitti minut kirjoittamaan tästä aiheesta. Paino oli tippunut viikossa vain 400 grammaa, mikä oli ensi alkuun lievä pettymys, sillä olin odottanut vitosella alkavia lukemia, mutta sitten hengitin syvään. Paino ei ollut kuitenkaan noussut. Ja jo ennen kuin aloitin tämän blogin, oli paino tullut alas n. 3 kg, siis n. 63,6 kg:sta --> 60,8 kg:n. Keho ei tikitä aina kellon lailla, ja joskus junnataan.

Tavoitteena olisi n. 55 (tai 53) kg. Siinä vaiheessa nuo luvut on enää kosmetiikkaa, ja mennään sen mukaan, mikä kropassa tuntuu luontevimmalta ja näyttää peilissä hyvältä. Taitavat mahtua kolmen vuoden takaiset "tavoitefarkut" jalkaan kummassa tahansa painossa. :)

Tämän päivän ohjelmaan kuului HIIT -tyylinen juoksulenkki, ja olin ihan puhki, vaikka vedin vain neljä 30 sekunnin juoksupätkää täysillä. (Muuten hölkkäilin ja kävelin.) Mutta se oli juuri sitä, mitä lievästi sadistinen mielenlaatuni kaipaa. >:D Nyt on talvi hissuteltu hölkäten piiitkiä ja rauhallisia lenkkejä matalalla sykkeellä, niin ai että tuntui mukavalta repiä täysillä. Tätä kuntoa tarvii myös säbäkentillä! Palaan myöhemmin tähän HIIT:n, kun saan jonkinlaisen ohjelmantapaisen väsättyä. :)